ulkoilmagalleria, sininen hetki
sekatekniikka
aseet kielletty Reeperbahnilla
joutsenia
humppaBussimatka Hampuriin ei ollut helppo. Vierustoverini oli kookas nainen, jolla oli niin paljon matkatavaroita, että ne täyttivät minunkin jalkotilani. Ja oli sentään lippu ja kaikki! Hyvänen aika! Liftaten oltais oltu jo perillä! Kun viimein huojentuneina lysähdimme majapaikkamme sohvalle, ensimmäinen tarvittu teko oli parran trimmaus ehtaan hampurilaistyyliin!
Mutta Hampuri on yksi parhaita kaupunkeja ja meidät majoittanut Die Partei-puolueaktiivi Michel, johon olimme tutustuneet Barcelonassa, asui aivan St. Paulin likaa ja hulluutta sykkivässä ytimessä. Saimme olla mukana, kun iskulauseista kuten "Hass-Bambi für Hitler!" ja "Alfred E. Naumann raus aus Hamburg!" tunnettu puolue kuvasi joulukalenteriaan, minkä yhteydessä meidät vietiin kierrokselle ympäri alueen halvimpia punk-kapakoita. Tiedoksi kotiväelle, että tanssimuuveistaan huolimatta Ville ei ollut humalassa.
Parin yön levähdyksen (?) lähdimme liftaamaan kansainvälisesti tunnetulta Horner Kreiselin liftipaikalta, joka todistettavasti oli maineensa veroinen: Villen kummallisesta partastailista huolimatta saimme kyydin kymmenessä minuutissa. Saman päivän aikana pääsimme Malmöön asti: liftillä aina Roskildeen, siitä eteenpäin junapummeillen. Malmössä majoituimme hurmaavan punatukkaisen tytön luo taloon, jossa Lilja 4-ever aikoinaan kuvattiin. Heja Sverige! Ja seuraavana aamuna jälleen tien päälle kohti Tukholmaa... Olimme toivoneet saavamme suorahkon kyydin pitkin Vanhaa Kunnon Eenelosta niin, että olisimme ehtineet iltalaivaan, mutta päädyimmekin köröttelemään itämeren laitaa kivan sedän kyydissä lupsakkaa vauhtia niin, että lopulta löysimme itsemme pilkkopimeältä maantieltä hytisemästä... Ja sitten viereinen bensa-asemakin suljettiin.
Paniikki! Ainakin melkein! Vaan ei hätää, lopulta meidät kopattiin pakun taakse ja vietiin Norrköpingiin, jossa juuri ja juuri ehdimme illan viimeisellä lähijunalla Tukholmaan. Yö tuli vietettyä pikaruokalassa toisensa perään, lopulta jopa mäkkärikäkkärissä kaiken muun mentyä kiinni. Mäkkärikäkkärin myyjä oli ilmeisesti hieman epävakaa tapaus ja skitsoili itse kullekin. Me linnoittauduimme nurkkaan pelaamaan korttia ja suljimme korvamme maailman kohulta. Ja tulihan se aamu, lopulta; kävelimme ruokakaupan kautta ruotsinlaivan a.k.a. uivan tuomiopäivän kyytiin syömään viinernugaata ja katsomaan kuinka eläkeläiset tanssaavat hittejä kuten Mikki-hiiri Merihädässä, ja sitten oltiin perillä!
Mutta Hampuri on yksi parhaita kaupunkeja ja meidät majoittanut Die Partei-puolueaktiivi Michel, johon olimme tutustuneet Barcelonassa, asui aivan St. Paulin likaa ja hulluutta sykkivässä ytimessä. Saimme olla mukana, kun iskulauseista kuten "Hass-Bambi für Hitler!" ja "Alfred E. Naumann raus aus Hamburg!" tunnettu puolue kuvasi joulukalenteriaan, minkä yhteydessä meidät vietiin kierrokselle ympäri alueen halvimpia punk-kapakoita. Tiedoksi kotiväelle, että tanssimuuveistaan huolimatta Ville ei ollut humalassa.
Parin yön levähdyksen (?) lähdimme liftaamaan kansainvälisesti tunnetulta Horner Kreiselin liftipaikalta, joka todistettavasti oli maineensa veroinen: Villen kummallisesta partastailista huolimatta saimme kyydin kymmenessä minuutissa. Saman päivän aikana pääsimme Malmöön asti: liftillä aina Roskildeen, siitä eteenpäin junapummeillen. Malmössä majoituimme hurmaavan punatukkaisen tytön luo taloon, jossa Lilja 4-ever aikoinaan kuvattiin. Heja Sverige! Ja seuraavana aamuna jälleen tien päälle kohti Tukholmaa... Olimme toivoneet saavamme suorahkon kyydin pitkin Vanhaa Kunnon Eenelosta niin, että olisimme ehtineet iltalaivaan, mutta päädyimmekin köröttelemään itämeren laitaa kivan sedän kyydissä lupsakkaa vauhtia niin, että lopulta löysimme itsemme pilkkopimeältä maantieltä hytisemästä... Ja sitten viereinen bensa-asemakin suljettiin.
Paniikki! Ainakin melkein! Vaan ei hätää, lopulta meidät kopattiin pakun taakse ja vietiin Norrköpingiin, jossa juuri ja juuri ehdimme illan viimeisellä lähijunalla Tukholmaan. Yö tuli vietettyä pikaruokalassa toisensa perään, lopulta jopa mäkkärikäkkärissä kaiken muun mentyä kiinni. Mäkkärikäkkärin myyjä oli ilmeisesti hieman epävakaa tapaus ja skitsoili itse kullekin. Me linnoittauduimme nurkkaan pelaamaan korttia ja suljimme korvamme maailman kohulta. Ja tulihan se aamu, lopulta; kävelimme ruokakaupan kautta ruotsinlaivan a.k.a. uivan tuomiopäivän kyytiin syömään viinernugaata ja katsomaan kuinka eläkeläiset tanssaavat hittejä kuten Mikki-hiiri Merihädässä, ja sitten oltiin perillä!
Koti
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti