Rannan kupeessa

Barcelonetan kaupunginosa aivan biitsin kupeessa oli ennen kalastajien aluetta, jossa kaupungin köyhälistö majaili slummihkoissa oloissa. Nyt alue on muuttumassa turistisiirtolaksi, yksi merellishenkinen ravintola toisensa perään kahviloiden ja surf shopien lomassa. Kun ilta alkaa hämärtyä, aallokossa poijujen lailla keikkuvat surffarit keräävät kamppeensa yksi toisensa jälkeen. Pimeällä näkee, kuinka horisontissa salamoi.

Talon suhteen on tapahtunut jännä käänne. Porukkamme oli kyllä tarkastanut kiinteistön tilanteen kaupunginvirastosta, mutta siellä oli ollut vanhentunutta tietoa -- ja omistajalla on kuin onkin lupa remontoida talo, tosin lupa vanhenee mikäli hän ei aloita remonttia parin viikon sisällä. Espanjassa talonvaltaajille antaa yleensä peliaikaa se, että omistajalla on oltava oikeuden päätös häätöön, mutta näissä olosuhteissa on todennäköistä että tapaus saa pikakäsittelyn. Tämä säikäytti valtaajaporukkamme, josta suurin osa on ensikertalaisia: he eivät halua tulla häädetyiksi tai joutua oikeudenkäyntiin. Minä ja Ville olimme ainoat, jotka eivät pelkää poliisia tai sakkoja, ja jäimme taloon kaksin.

Outoa, kotopuolessa kun valtaustoiminnassa mukana olevat ovat aina varautuneet sakkojen mahdollisuuteen ja suhtautuvat siihen tyypillisesti samalla välinpitämättömyydellä jota muihinkin raha-asioihin soveltavat. Täällä kaikki on haluttu tehdä kovin laillisesti ja viimeisen päälle, vaikka fakta on että valtaus voi johtaa poliisihankaluuksiin teki sen miten kiltisti hyvänsä. No, meillä on kuuden asunnon pienkerrostalo kahden asuttavaksi. Ainoa huono puoli on se, että voimme poistua vain yksi kerrallaan.

Ensimmäisenä yönä, jonka olimme talolla kahden, säikähdimme jokaista kolahdusta, sillä yksi tanskalainen oli kuullut omistajan neuvottelevan parin matadorin kanssa häädön hinnasta. Barcelonetan slummihko tausta näkyy yhä mafian vahvana läsnäolona, ja täkäläinen mafia koostuu ilmeisesti itäeurooppalaiseen tapaan romaneista. En halua tietää enempää... Nyt olemme rauhoittuneet - jos hämärä häätö olisi ollut omistajan mielessä, hän olisi toteuttanut sen jo. Lähinnä omistaja on pyörinyt ympäri taloa lakimiehen kanssa, aina kypärä päässä, siksi kutsumme häntä Helmet-Helmutiksi.

Työkalu toisensa jälkeen tulee tutuksi kun irrottelemme letkeään tahtiin metallilevyjä, jotka on ruuvattu ikkunoiden ja ovien eteen - ja ruuvit vielä hitsattu kiinni, kuinka julmaa. Mutta mihinpä ei rälläkällä ja vanhoista verhotangoista improvisoiduilla kangilla pystyisi...

Talo on ollut meillä yli viikon, ranta (täynnä ahkeria kaljan, hieronnan, limpparin, korujen ja hasiksen kauppaajia sekä varkaita) on ihana mutta pysymme pölyisinä riippumatta siitä, miten paljon uimme. Toisin sanoen: kaikki hyvin, älä ole huolissasi äiti!