Leçons de Toulouse

Tiellä taas

Puren tukkaa auringossa

Cerbéren hylättyjen hotellien lomasta...

...löysimme temppeliherrojen kellarin!

Toulouse: Les Pavilions Sauvages, villit paviljongit, uskomattomine seinämaalauksineen

Mutteripannun mahti

Voisin muuttaa tänne

Ja sitten:

Ville ja Alexandre pilkkovat olkea

Vielä joskus leivinuuni valmistuu!

Iltahämärä. Uppouduimme juuri ranskalaiseen kulttuuriin CouchSurfing-isäntämme Alexandren johdolla katsomalla Vincent Dieutren elokuvan Leçons de ténèbres, josta takakansiteksti kertoo kaiken olennaisen: "l'itinéraire nocturne d'un homosexuel à la recherche de la beauté perdue" - "kadonnutta kauneutta etsivän homoseksuaalin yöllinen matka". Käsivarakameran melodraamaa kesti onneksi vain 77 minuuttia.

Toulousen päivät ovat kuluneet osin keskustassa pyörien, osin paikkakunnan kauniisiin kirkkoihin tutustuen. Jakobiinikirkkoon on haudattu Tuomas Akvinolainen, mutta henki on paennut sieltä yhtä tyystin kuin muistakin turismin helmaan siirtyneistä pyhäköistä. Sen sijaan St-Etiennen katedraalissa tunnelma on kaikessa kryptisessä sekamelskassaan upottava ja Dauraden basilika on hämmentävän koskettava pala Mustan Neitsyen kulttia.

Mutta ei katolinen kirkko ole suinkaan ainoa taho, joka minua on täällä inspiroinut. Valtaus nimeltä Les Pavilions Sauvages, Villit Paviljongit, on ihanin jossa olen koskaan käynyt. Nyt kaksivuotias ekologia - ja kulttuurikeskus on kadullepäin mikä tahansa talo, mutta kun pihalle astuu, näkee häikäisevät seinämaalaukset. Vaatekierrätyksen, asuintilojen, konserttien ja infokeskuksen lisäksi rauhallisella talolla on hieno puutarha, josta ei koskaan vaikuta puuttuvan lapsia. Me menimme paikalle auttaaksemme uuden, hienon olkisavisen leivinuunin rakentamisessa. Paviljongeilla oli jo kaksi pientä uunia, mutta uudella, halkaisijaltaan metrisellä uunilla voisi sen valmistuttua leipoa kylliksi koko korttelille. Oli mahtavaa saada hieman käytännön kokemusta tästä olkisavirakennustekniikasta, josta olen lukenut aiemmin niin paljon. Sääli vain, että säätäminen vei aikaa itse tekemiseltä eikä uuni valmistunut vielä tänä viikonloppuna.

Alexandren luona yövyin viime vuonnakin ystäväni Tobyn kanssa - silloin olimme Alexin ja Virginien, joka nyt on Brasiliassa, ensimmäiset CS-vieraat. Jälleennäkeminen on ollut mukava, eikä ole yhdessä kokkaamista parempaa ajanvietettä... Vaan huomenaamuna matka jatkuu paikkaan nimeltä Pau!