VIUH!

Helsingör, taustalla Helsingborg

Kumlan rekkapysäkillä suurin osa rekoista oli käymässä illan tullen nukkumaan, eikä kyytiä niin ollen saanut. Mutta eräs kuski mainitsi olevansa seuraavana päivänä matkalla Tanskan suuntaan... Niinpä nukahtaessamme telttaan maantien hurinaan laitoimme herätyksen neljäksi. Pitkät kyydit löytyvät helpoiten aamuviideltä, kun kuskit heräävät. Ja niinpä saimme rekkakyydin Helsingborgiin, josta halpa lautta vei Tanskan puolelle Helsingöriin. Saksalainen kuski, Christian, antoi meidän jopa käyttää tietokonettaan: kun olimme Helsingborgissa niin aikaisin, toivoimme, että iltaan mennessä pääsisimme ehkä Hampuriin, jossa viime reissulta tuttu Jonas kommuuneineen ehkä majoittaisi meidät. Olimme innoissamme, sillä linnuntietä Hampuri on sentään miltei puolimatkassa Jyväskylästä Espanjan rajalle!

Helsingörissä saimme olla peukalot pystyssä kaksi tuntia, sillä emme aluksi meinanneet löytää hyvää liftipaikkaa. Se ei haitannut: aurinko paistoi ja pärjäilimme, vaikka kurkkukipuni olikin pahentumaan päin. Lopulta saimme kyydin ruotsalaiselta gubbelta, joka oli ajamassa örebrosta saksaan ja takaisin saman päivän aikana hakeakseen pakettiautollisen halpaa saksalaista viinaa. Hänen kyydissään pääsimme tanskan Rödbyhavnista saksan Puttgardeniin vievälle lautalle, jolla otimme tehtäväksemme kysellä kyytiä Hampuriin. Meidän vedellessämme ranskalaisia lautan kahvilassa viereisessä pöydässä istui pari suomalaista makkaranpurijaa, joten kysyimme heiltä ensimmäisenä. Ootteko ajamassa Hampurin kautta? Joo, siitähän se motari menee. Päästäiskö kyytiin? Teitäkö on kaksi? Joo. No sopii!

Suomirekkarein varustetun luksuriöösin Volvon omistaja oli matkalla Espanjan Alicanteen, jossa hänellä oli omien sanojensa mukaan "sellanen linna". Volvo kiisi autobahnilla yli kahtasataa ja piti nopeutensa silloinkin, kun nopeusrajoitus oli satasen kieppeillä. Ei mukamas pelottanut, muuten vain puristin rinkkaa sylissäni rystyset valkeina, vatsaa väänsi ja korvat menivät lukkoon. Ja kun kysyimme, saisimmeko Hampurin sijaan kyydin suoraan Barcelonaan, vastaus oli, "sopiihan se, jos teitä ei pelota". Joo, ei meitä!

Niinpä liftasimme 2700 kilometriä 30 tunnissa -- uusi nopeusennätykseni. Alfauros kavereineen jätti meidät bensa-asemalle parikymmentä kilsaa Barcelonasta. Samoilimme vanhoissa ojissa ja esikaupunkialueella, kunnes lopulta paikalliset saattelivat meidät paikallisjunalle. Hola!

Tästä vanhasta kiemurtelevasta ojasta

etsimme reittiä Barcelonaan