Onnellisten luumujen maa

Aasiterveiset Kumlingesta!

Kumlingessa on kivoja tipuja

Täällä ollaan siis töissä

Ville mittaa...

...ja mie poraan

Kaiken tämän olemme leiponeet

Silti Donkelle maistuu paremmin hiha

Kora pystyttää itse rakentamansa jullan purjetta

Ja meri

Hipit taikapuussa

Kora on meistä paras kiipeilijä...

Ja Thorsten paras pelle!

Rambo, sotureista urhoollisin, lähettää terveisiä.

Matkamme Turusta Kumlingeen vei aamuruskosta iltahämärään. Ensin neljä vihoviimeisen tuskallista tuntia Leviathanin uivassa maailmanloppukoneessa (Viking Line). Maarianhaminassa poimimme mukaamme ruokaa ja hyppäsimme bussiin, joka vei meidät Hummelvikin pikkuruiseen satamaan. Sieltä lautta kuljetti meidät Kumlingen saarelle. Ahvenanmaan lautat ovat ilmaisia fillarilla tai jalkaisin matkustaville, joten täällä reissaaminen onnistuu hyvin reppumatkalaiselta.

Meridianan yhteisö Kumlingen Hasslebossa, jossa majailemme, on vasta alkutekijöissään. Täällä asuu saksalainen pariskunta Kora ja Thorsten, jotka toivovat löytävänsä pian muita liittymään seuraansa. Kora on luontaishoitaja, veneenrakentaja ja saksanmaikka, Thorsten on ex-farmaseutti, nykyinen homeopaatti, elämäntapafilosofi ja postiduunari. Molemmille muutto Ahvenanmaalle merkitsi irtautumista joistakin yhteiskunnan valtarakenteista, vaihtoehtoa tuhoisalle pääomakoneistolle. Aiemmin täällä asui myös toinen saksalainen perhe. Lisäksi täällä on kolme kissaa: kaksivuotiaat Charlie ja Momo sekä Rambo, joka on viisiviikkoinen pentu. Ikkunasta on näkymä naapurin laiduntaviin aaseihin.

Kaupalle (Kumlinge Andelshandel, jonkinlainen yhdistelmä pientä bensa-asemaa, rautakauppaa ja ruokakauppaa) on neljä lumoavan kaunista kilometriä soratietä myöten, ja hieman loitompaa löytyy myös keskiaikainen kirkko. Paikan pienuudesta ja yhteisöllisyydestä kertoo hieman se, että asuinpaikoista jne. on tapana puhua rakentajiensa mukaan: talo, josta tätä kirjoitan, on Thor Hindersas hus - sen miekkosen mukaan, joka rakensi tämän talon 40-luvulla.

Vaikka Kora ja Thorsten ovat täällä kahden, on heillä vierainaan paitsi vapaaehtoisia, myös loputon ystävien ja tuttavien, hostellivieraiden ja hiirten virta. Suunnitelmissa on muuttaa hostelli ja asumus ekoyhteisöksi ja koko Kumlingen kunta ekokunnaksi - näin pienellä saarella kaikki on, Thorstenin mukaan, mahdollista. Yläkerrassa mie harjoittelen kitaransoittoa ja Ville joogaa. Kahvihetkinä puhutaan vaihtoehdoista pillerilääketieteelle ja tiskialtaan äärellä kummittelevasta Johnny Cashin aaveesta.

Saaristo on hyvä paikka keskittyä fyysiseen työhön ja matkasuunnitelmien tekoon: seuraavaksi lähdemme Tukholmaan Vegomässan - vegaanitapahtumaan, mistä aiomme jatkaa Malmön sosiaalifoorumiin vapaaehtoisiksi. Vegaaneista puheenollen, täälläolomme ajaksi olemme muuttaneet keittiön tyystin vegaaniseksi. Sunnuntaina täällä pidettiin Kumlingen maalaisgubbeille avoimien ovien päivä. Mummot ja papat olivat innoissaan porkkana-, luumu- ja suklaakakuistamme sekä anarkopiirakoista, jotka tosin naamioimme kukkais- ja tähtipiirakoiksi. Maarianhaminasta löytyy kävelykadulta etno/luontaistuotepuoti, josta saa yogi-teetä, kuivattuja hedelmiä ja vegaanituotteita. Lisäksi Maarianhaminan sjökvarteretissa on Café Bönan-vegekahvila. Muutenkin Maarianhaminassa on varsin hyvät valikoimat vege-erikoistuotteita. Kumlingesta niitä ei saa, mutta kuka niitä kaipaakaan, kun ahvenanmaalaiset tomaatit ovat tuhannesti mannersuomalaisia maukkaampia... Sitä paitsi Hasslebon pihassa kasvaa luumupuu, eikä ole mitään mehukkampaa kuin onnelliset luumut suoraan puusta mässytettyinä.

Nyt kun Hasslebon naapurit ovat ruotsinreissulla, olemme auttaneet kanojen ja aasien hoidossa. Aaseista tummempi, Donke, on oikea alfauros ja omapäinen kuin mikä. Kun veimme ne tallilta laitumelle Thorstenin kanssa, Thorsten oli laittanut Donken suitset väärin niin että ennen kuin huomasimmekaan Donke kirmasi vapaana jossain päin Kumlingen pimenevää iltaa... Aasien vapautusrintama epäonnistui kuitenkin tehtävässään sikäli, että pitkän jahtaamisen jälkeen Ville ja Thorsten saivat lopulta Donken ajettua aitaukseen. Aaseista harmaa, Gunnar nimeltään, on huomattavasti säyseämpi ja puskee mielellään tuttavallisesti mahaani. Donken lähdettyä kirmailemaan Gunnarkin kuitenkin hieman innostui ja rynnisti täyttä laukkaa rinnettä alas. Minä kun pidin sitä lieasta kiinni, tuiskahdin nenälleni ja Gunnar veti minua tovin perässään mutta väsähti onneksi pian. Mekko ratkesi ja valkeat legginsit muuttuivat mustiksi, mutta oli kuitenkin enimmäkseen hauskaa!

Aaseista ja kanoista huolehtimisen lisäksi olemme repineet vanhoja tapetteja veks ja laittaneet tilalle uudet, maalanneet, purkaneet, poranneet. Ensimmäinen viikko meni keittiön seiniä remontoidessa, sitten siirryimme lämmitysjärjestelmän asennushommiin. Pylväsporakone on ihan mukava kaveri, mutta käsiporan käyttö on aika pelottavaa -- pelkään hulluna huitaisevani johonkin väärään suuntaan kohtalokkain seurauksin! Olemme suomentaneet Kumlingen kunnan nettisivuja, kokkailleet ja piehtaroineet auringossa -- Kumlingessa on tilastollisesti eniten auringonpaistetta koko Pohjoismaissa, tosin sadettakin on tullut ihan riittämiin.

Viimeisen päivän kunniaksi aurinko palasi taivaalle ja kävimme purjehtimassa Koran rakentamalla perinteisellä ahvenanmaalaisjullalla. Mutta lähtö huomisaamuna kohti Tukholmaa tuntuu kaikesta maalaiselämän rattoisuudesta huolimatta mukavalta, etenkin kun hukkasin aurinkolasini ja housuni jonnekin Turkuun. Ilman pöksyjä ei pitkälle pötkitä!