oh baby I´m in Sverige

Oh Baby, olemme Tukholmassa!

Heittäytyminen turistirituaaliin

Ne tornit ovat syypäät

Ollen keittiössä

Tässä on hiekkalinna
Jonka rakensivat Ville, Olle ja Marko yöhämärässä

Villes pappa är rikare än min!!

Terveisiä Cafe44:sta!

Perjantaiaamuna Kora ja Thorsten olivat matkalla Maarianhaminaan korjaamaan purjevenettä, jossa he olivat asuneet kolme vuotta ennen Ahvenanmaalle asettumista. Jätimme jäähyväiset, söimme vegaanista suklaakakkua laivakorjaamon viereisessä Cafe Bönanissa ja hyppäsimme sitten Eckerön bussiin. Bussi Maarianhaminasta Eckeröhön, laiva Eckeröstä Grisslehamniin ja bussi Grisslehamnista Tukholmaan kustansivat yhteensä vähän päälle kahdeksan euroa, ja heti oli matkan ekologista jalanjälkeä pienennetty verrattuna koko matkaan Siljaviikinki-tuomionpaatilla, vaikka tietysti ekologisinta olisi pyöräillä Tornion ja Haaparannan kautta.

Tukholma oli hyvä paikka pysähtyä lepäämään. CouchSurfing-isännällämme Ollella oli mehukas kokoelma Smithsiä ja singer-songwriter-naikkosia. Hänen vieraanaan oli klaustrofobisen mutta herkullisen Vegomässanin johdosta myös kaverimme Marko, jota olikin ihana nähdä. Katsoimme elokuvia jopa puuduttavan paljon Turtlesista Koyaanisqatsiin, joka kirvoitti eeppisen keskustelun taideteorian perusteista. Laitoimme pitsaa ja Olle opetti meille käytännössä sen, mitä Planka.nu opettaa teoriassa Tukholman metroilla ja busseilla reissaamisesta. Myöskään Moderna Museetin lipunmyyjät eivät pahastuneet, kun ohitimme heidän tiskinsä mennessämme sisään tuohon pyhäkköön, jossa Gerhardt Richter oli saada minut lankeamaan polvilleni. Ai niin, ja housutkin löytyivät.

Aamukymmenen maissa olimme laitakaupungilla bensa-asemalla riiaamassa kyytiä Lidköpingin pieneen järvenrantakaupunkiin. Oli pirun kylmä ja välistä sataa tihuutti. Huonolla säällä ei kyytejäkään meinaa saada, kuskit kääntyvät sisäänpäin. Eikä mikään voita sitä tunnetta, kun illan pimetessä Kumlan rekka-aseman ylle (josta kuski, joka sinne heitti, sanoi: "jossette sieltä löydä rekkakyytiä, en tiedä mistä) aseman kahvio sulkeutuu, viimeinen santsiteekuppi on juotu ja on aika mennä kylmään ja märkään bensa-asemanvieruspeltoon pystyttämään telttaa. Sitä tunnetta, kun koko päivänä on edennyt vain 200 kilometriä ja saanut kurkkunsa kipeäksi. Kun on siinä määrin tympääntynyt koko Ruotsiin, ettei jaksaisi sitä madonsyömää maata enää päivääkään.