Bussi lähti, lähdin minäkin

Maanpaot tuntuvat kasaantuvan ryppäiksi - ja niinpä Jyväskylästä lähtöni alkoi matkalla Samin kanssa Kormuun, jossa vietettiin OssiBussin läksiäisiä. Tuo suloinen kulkupeli oli poistumassa yli vuoden reissulle kohti Intiaa ja Nepalia kyydissään viisi ihmistä, joukossaan ystäväin Jarski, jota jostain syystä oli alettu Jumalaksi nimittää. Remontoitu bussi pursuili tavaraa ja tunnelmaa, taiteilijapariskunnan asuttaman kartanon takapihalle oli noussut tiipii ja ruoka oli mahtavaa. Jyväskylään jäi kaoottinen huone -- saatuani sen melkein ojennukseen tuli aika roudata maalaustavarat työhuoneelta sinne, ja tuloksena oli paperirullia joka paikasta pursuava palatsi. No, ehkeivät kämppikseni menetä hermojaan.

Kormuun pääsimme ystävien kyydillä, mutta Kormusta eteenpäin kohti Turkua lähdimme liftillä -- Samin ensimmäinen liftireissu. Ensimmäinen kyytimme oli Kormussa työn puolesta ollut lepakoiden kartoittaja, joka tarjosi meille termarikahvit Jokioisten tienhaarassa. Puhuimme savirakentamisesta ja ekonomiasta. Jokioisista eteenpäin meidät veivät kaksi valtavalla pakulla liikenteessä ollutta poppinuorta, joista toinen oli armeijan leivissä. Siirtymä maailmasta toiseen oli hurja, kun jätkät puhuivat vain Mersuista, Bemareista ja jormaolliloista. Liftaaminen kun ei ole pelkästään halpaa, se on myös äärimmäisen kasvattavaa. Kun tapaa jatkuvasti ihmisiä omien ympyröidensä ulkopuolelta, saa jatkuvaa harjoitusta suvaitsevaisuudessa.

Turkuun saavuttuamme lepäsimme yön ystävien luona. Tänään menemme Taideslummiin rakentamaan äänimajaa. Maalaaminen, paitsi päiväkirjan maalaaminen, on ollut kovin mielenkiinnotonta viime aikoina -- minua kiinnostaa luoda tiloja ja täällä siihen on mahdollisuus. Tulkaa, Turkulaiset (ja muutkin), katsomaan ja tekemään!