lauantai, 19. heinäkuuta 2008

Azerbaidzan vs. Espanja

Jaa että Azerbaidzaniin? Tietty puoli minusta on lumoutunut kaikesta tuntemattomasta, siitä hämmästyksestä joka avaa mielensisäiset portit valollaan, kun löytyy yhteys ja yhteenkuuluvuus itseni ja jonkin täysin vieraan välillä -- kuten aamuyöllä Albanian kuoppaisilla maanteillä, kun kielimuurin yli minä ja vanhempi maanviljelijärouva annoimme lahjoja toisillemme -- tai kuten Las Moneros - vuoristossa, kun juhlin silmät sidottuna yön yli löytääkseni itseni lähempää tätä maailmaa. Juuri keskellä vierautta, tietynlaisessa avuttomuuden tilassa, luottamus nousee vahvimpana esiin ja sitä kautta yhteenkuuluvuuskin.

Mutta minulle matka ei ole matka, jos sen tarkoituksena on vain rentoutua ja lomailla. Matkalla on oltava funktio. Viime vuoden matka opetti minulle paljon itsestäni huolehtimisesta ja rahatta elämisestä. Nyt haluan oppia lisää juurevia taitoja, etenkin omavaraistaitoja -- rakentamista ja maanviljelyä. Niinpä haluan suunnata matkani luomumaatiloille ja ekoyhteisöihin ympäri Eurooppaa. Eurooppaa siksi, ettei kielimuuri estäisi oppimistani.

Vielä puoli vuosisataa sitten kaikki aikuiset tiesivät, miten taloja remontoidaan, miten veneitä rakennetaan, miten ruokaa viljellään. Milloin vanhemmat lakkasivat opettamasta lapsiaan edelleen? Kieron kehityksen on täytynyt liittyä kaupungistumiseen ja vaurastumiseen: askareiden tekemistä on pidetty köyhien hommana. Minua vanhempani eivät opettaneet sulakettakaan vaihtamaan, opettelin sen internetistä. Oma uusavuttomuuteni kauhistuttaa minua kaiken aikaa enemmän. Haluan kyetä kantamaan täyden vastuun itsestäni. Haluan vaihtaa suuntaa.

Siispä syyskuussa Eurooppaan, muuan toveri on kenties liittymässä matkaseuraksi. Maalla ei ole väliä, maatiloilla on. Lämpimään, sadonkorjuuseen, talvea pakoon. Kenties takaisin Provenceen. Kenties etelämpään, Espanjaan. Marokkoon? Kuka tietää. Kunhan vain pääsen oppimaan, olen tyytyväinen. Elo-syyskuun vaihteessa matkaan; jouluksi palaan takaisin, toivottavasti omavaraisempana ja sitkeämpänä ihmisenä kuin lähtiessäni.

0 kommenttia: