Aluksi olin arka ja käytin laivaa, bussia ja junaa kulkiessani Jyväskylästä Helsingin, Rostockin, Berliinin, Prahan ja Budapestin kautta Pécsiin, jossa oleilin mukamas opiskellen. Kävinpä junalla myös Zagrebissa. Vähitellen kuitenkin rohkaistuin ja alkoi armoton liftaus.
Ensin, huhtikuussa, 4000 kilometrin kierros Balkanilla unkarilaisen liftauskonkari Matyaksen ja valkovenäläisen ex-malli Weronikan kanssa, joka onneksi jäi Istanbuliin. Kuljimme Unkarista Serbian halki Bulgariaan, Turkkiin, Kreikkaan, Makedoniaan, Montenegroon, Albaniaan, Serbiaan ja takaisin Unkariin.
Sitten, toukokuussa, 1400 kilometriä minua Suomesta moikkaamaan tulleen Anun kanssa Unkarissa, Serbiassa ja Kroatiassa.
Kesäkuussa lähdin pitemmälle matkalle Länsi- ja Etelä-Eurooppaan: Unkarista Itävallan kautta Tsekkiin, sitten Saksaan, Alankomaihin, Belgiaan, jälleen Saksaan ja sieltä festareiden perässä Ranskan läpi Espanjaan; sitten Espanjasta Pariisiin tapaamaan ystävääni Tobya, jonka kanssa meidän oli määrä liftata Marokkoon. Kohtalo tuli kuitenkin tielle, ja Tobyn oli palattava kotiin matkan vasta alettua. Minä päädyin tutkimaan tarkemmin Etelä-Ranskaa ja viettämään aikaa Pohjois-Italiassa ennen kuin etsiydyin Sveitsin, Saksan, Alankomaiden, Tanskan ja Ruotsin kautta kotiin.
Minne sitten?
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti