Suksi huora luostariin, eli: kuinka maailma johdatti ashramiin

Lähdimme Rostockista yhdessä, minä, Gerard, Marije ja Tim. matkustimme Alankomaiden rajalle halvalla kimppalipulla, jolla kulkiessa sai kulkea vain lähijunilla; vaihdoimma junaa liian monesti ja aina hullussa kiireessä. Sain taas tuta, miten hullun stressaavaa ja uuvuttavaa junalla kulkeminen on verrattuna liftaamiseen. Vietimme junamatkan pääasiassa nukkuen blokadin jäljiltä väsyneinä. Lopulta olimme pienessä rajakaupungissa, muut aikoivat siirtyä bussiasemalle jatkaakseen bussilla Amsterdamiin; minä valmistauduin liftaamaan.

Silloin minulle ja Timille tuli juttelemaan kuusikymppinen miekkonen pullonpohjalaseissa, rinnassa punatähti ja hiukset poninhännällä. Hän alkoi jutella Timille kaivostyöläisten lakosta Englannissa joskus vuosikymmeniä sitten, selittäen olevansa trotskilainen, ja ettei hän voi elää Englannissa koska poliisi kyttää liikaa hänen aktiivitaustansa vuoksi. Hänen nimensä oli Josef, tai Ramanan, riippui keneltä kysyi. Hän kertoi soittavansa kaverilleen, joka hakisi hänet Alankomaihin, puolimatkaan Amsterdamia kohti - minä näin tilaisuuteni tulleen ja kerroin olevani liftaamassa, kenties pääsisin samalla kyydillä?

No, soitimme hänen kaverilleen ja menimme läheiseen hotelliin oluelle ja puhuimme kaikennäköisestä. Mies oli höppänä, mutta kultainen, ja hänellä oli outo teoria siitä, että kesäkuu ja heinäkuu katoaisivat ja niitä korvaamaan tulisi uusi kuukausi marraskuun ja joulukuun väliin. Hän oli toisen asteen wiccalainen ja opetti filosofiaa yliopistossa; en osannut kuvitella, millainen hän olisi luennoitsijana... Hänen kaverinsa saapui viimein ja kävi ilmi, että he olivat matkalla karma jooga - ashramiin nimeltä Sada Shiva dhaam, jossa seurattiin Babaji - gurua. Tahtoisinko tulla mukaan tutustumaan ashramin elämään? Tottakai!

Ja niin sitä mentiin - Ashram oli keskellä metsää, kenties ainoaa metsää joka Alankomaissa oli jäljellä sillä paikalliset puistelivat päitään kun myöhemmin mainitsin olleeni metsässä heidän maassaan. Sillä oli kaunis puutarha, itse rakennus oli tiiltä ja varsin normaalin ja länsimaisen oloinen, lisäksi oli erillinen nuotiopaikkarakennus tuliseremonioille ynnä muille. Saavuin illalla, kun päivän ohjelma oli jo ohi; paikan pitäjä oli suostunut siihen, että saan viipyä ilmaiseksi, ja niinpä minulle näytettiin huoneeni ja istuin sitten kynnykselle parin muun kanssa, puhuimme suomalaisista juomatottumuksista, puolan kielestä ja elävästä ravinnosta. Ja sitten nukkumaanmenoaika.

Seuraava päivä oli upea. Heräsin viideltä suihkuun ja aamuteelle, kuudelta alkoi tuliseremonia nuotiopaikkatalossa; istuimme hämärässä rakennuksessa piirissä nuotion ympärillä ja heitimme jyviä nuotioon uhrina äitijumalattarelle vanhan miehen messutessa sanskriitiksi. Tunnelma oli äärimmäisen keskittynyt ja harras, tunsin olevani kotonani vaikken tiennyt mitään Babajista tai heidän muista guruistaan, enkä edes läheskään tarpeeksi hindulaisuudesta. Tunnistin kuitenkin Jumalattaren monet nimet ne kuullessani ja rituaali oli hyvin kaunis... useimmat meistä heittivät tuleen viljaa mutta joillain oli erikoistehtävänään uhrata kukkia, hunajaa ja maitoa, jotka kaadettiin tulisijan laidalla olevan lingamin päälle... Mieleni lensi tuleen jyvien mukana, symbolisesti annoimme kättemme hedelmän jumalten haltuun, halusin antaa koko mieleni ja sieluni. Hyvin vaikeaa kuvata sen sanskriitinkielisen liturgian, tulen ja hämärän tilan hypnoottista kauneutta...

Tuliseremonian jälkeen oli aamiainen, herkullinen, puhelias, ja sitten toinen rituaali kimaltavaksi ja värikkääksi koristellussa temppelissä, jossa laulettiin sanskriitiksi ja soitettiin kelloja ja intialaisia instrumentteja. Mieleni lepäsi, en ymmärtänyt sanoja mutta niiden ymmärtäminen ei tuntunut tarpeelliselta, riitti että olin siinä rukous mielessäni ja hengitin.

Oli aika käydä työhön. Minun tehtäväni oli hankkiutua eroon jätepuusta, jota ashramilla oli liikaa, ylläpitämällä nuotiota. Istuin ja meditoin ja kirjoitin päiväkirjaa ja kuuntelin tulta ja hikoilin valtavan nuotion kuumuudessa koko päivän; tuntien vieriessä suhteeni siihen nuotioon syveni aika lailla, ja oli tavallaan haikeaa huomata, että jätepuu oli tiessään. Vanhojen huonekalujen ym. mukana savuna ilmaan haihtui turha stressi ja mieleni kirkastui valtavasti. Lounastauollani söin kenties maailman herkullisinta salaattia! Ja päivällinen liki yhtä herkullinen keitto... Sitten toinen lauluseremonia, jonka jälkeen sain kyydin Amsterdamiin vanhalta viisaalta puusepältä ja nuorelta new age - kaupan myyjältä. He jopa odottivat, että Gerard tuli minua vastaan, jotten varmasti joutuisi pulaan!

Ja niin olin Gerardin sylissä mieli kirkkaana ja tyynenä, puhtaana. Ylistin mielessäni maailmankaikkeutta, joka oli taas johdattanut minut juuri sinne, minne minun pitikin päästä. Ashramin pitäjät kyselivät kovasti minua tulemaan toistekin; ja varmasti tulen vielä kerran palaamaan Sada Shiva Dhaamiin, seuraavan kerran kun menen Alankomaihin kenties!