Dresdenissä ja Berliinissä

Dresdeniin saavuttuamme olimme jo saaneet tekstiviestin, jossa muuan muusikko nimeltä Torsten lupasi meille yösijan. Mahtavaa. Ainoa ongelma oli se, ettei meillä ollut lainkaan euroja, rahanvaihtotoimistoja (ennustamalla kokoon haalimiani 150 koronaa eli noin 5 euroa varten) ei näkynyt mailla halmeilla, eikä puhelinsoitto tullut kysymykseen.

Rohkeana poikana Stefano meni kysymään viereisellä penkillä istuvalta Queens of the Stone Age-paitaiselta nuoreltamieheltä, josko voisi lainata hänen puhelintaan Torstenille soittaakseen. Kyllähän se kävi päinsä, ja niin saimme tietoomme paitsi saapumisohjeet, myös sen että Torsten oli bänditreeneissä ja niinollen hänen luokseen sopi saapua keskiyön jälkeen. Mitä siihen asti siis?

Kauaa emme ehtineet illan suunnitelmaa uumoilla, kun puhelinta lainannut nuorimies, Martin nimeltään, ystävineen ja tyttöystävineen pyysi meidät mukaansa juopottelemaan, olihan hän tänä päivänä täyttänyt 18 vuotta! Niinpä seurasimme teinien laumaa, joka kasvoi joka kadunkulmassa, puistoon, jossa nuoret tarjosivat meille sangriaa. Yhtäkkiä olimme kuin fanien ympäröimiä tähtiä - kaikki nuo lukioikäiset nuoret halusivat kertoa meille tenttituloksistaan, poikaystävistään, unelmistaan, ongelmistaan. Joka puolelta kuului puheenpulputusta, joka yltyi yltymistään kun yhä useammat nuoret liittyivät joukkoon.

Puistosta päädyimme vielä kotibileisiin, joissa olin jo aika helisemässä, kun muuan 14-vuotias tyttö nimesi minut sielunsisarekseen yhteisen lempivärin perusteella ja puhui reputtamastaan englanninkokeesta uudestaan ja uudestaan. Stefano oli heidän lemmikkinsä. Voitteko kuvitella itäsaksalaisen rokkinuoren sanomassa "Stefano, kerro meille jotain kalifornialaisesta unelmasta!" - hämmentävää. Heille Stefano oli Los Angelesin salskea surffaajapoika ja minä omituinen tarotkorttitapaus.

Lopulta pakenimme kotibileistä Torstenin luo, ja hän tarjosi meille keittiössään luomuolutta ja keskustelimme rauhallisesti, sielu lepäsi sen hälyn jälkeen...

Seuraavana aamuna löysimme viimein rahanvaihtotoimiston pyörittyämme Dresdenin ahdistavassa liikekeskuksessa pari tuntia sitä etsimässä. Toimisto vei omaisuudestamme huikean 35% komission, muttemme jaksaneet välittää. Omaisuutemme oli 3 euroa 12 senttiä, jonka saimme riittämään leipään, paprikalevitteeseen, tyrnimarjakarkkiin ja rusinoihin. Söimme taas kuin kuninkaat, siunasimme ruoan auringossa. Ja sitten lähdimme liftaamaan.

Liftipaikalla oli jo yksi liftari matkalla Berliiniin kuten mekin. Hän puhui englantia kalifornialaisaksentilla vaikka oli perisaksalainen, oli kuulemma asunut Meksikon rajalla jossain vaiheessa. Juttelimme liftimatkoistamme kunnes hän sai kyydin, sitten oli meidän vuoromme nostaa peukalo pystyyn. Pääsimme Berliiniin ilmastoidulla ja kaiken maailman vempeleillä varustetulla Volvolla. Matkalla Berliiniin sain tekstiviestin Berliinin aktivistisimmalla alueella Kreuzbergissä asuvalta lesbopariskunnalta, että olisimme tervetulleita yöksi. Mahtavaa.

Isoon kaupunkiin orientoituminen kestää aina aikansa, etenkin jos karttaa ei ole. Eksyimme aluksi karmealle ökyalueelle, joka ympäröi päärautatieasemaa, mutta kuljettuamme metrolla Kreuzbergiin sielu lepäsi. Hihkuimme vuoronperään: täällä on niin kaunista! Niin ihanaa! Graffitinpeittämät seinät ja kaduilla kulkevat rujonkauniit ihmiset tekivät paikasta niin energisen että se tuntui pyhältä. Huokailimme yhdessä, että juuri tänne haluamme asumaan...

Pitkällisen etsinnän jälkeen löysimme pariskunnan kodin. Lepo, elävät pomppivat keskustelut suloisten Janan ja Anjan kanssa, joista toinen oli saksalainen ja toinen puolalainen - olivat tavanneet Ruotsissa vaihto-oppilaina. Joimme kahvia ja söimme keksejä, muttei kestänyt kauaa ennen kuin uni korjasi meidät.

Lauantaiaamuna Stefano oli suunnitellut lähtevänsä Münsteriin tapaamaan "uskomattoman kaunista tyttöä", mutta ajatus Berliinin yöelämästä sai hänet jäämään seuraamme vielä toiseksi päiväksi. Kävelimme katsomassa vallattuja taloja, niiden upeita maalattuja seiniä, ihailemassa graffitia joka puolella kaupunkia, etenkin Kreuzbergissä ja Mittellä. Hankimme lounaaksi leipää ja juustoa, tomaatteja ja omenajuustokakkua. Köpenauer strassella oleva Berliinin pitkäaikaisin valtaus Köpi oli juuri huutokaupattu uudelle omistajalle yhdessä sen vieressä olevan gay trailerparkin kanssa ja kävimme haistelemassa häätöuhan alaista tunnelmaa. Sain tietää, että Köpin suuri kesäfestivaali olisi 23. kesäkuuta -- ties vaikka jalkani löytäisivät tiensä sinne...

Toisella puolen kaupunkia etsiydyimme urheilupuistoon, jossa katsoimme graffitinmaalausta, koripalloa ja leijanlennätystä -- kunnes saimme päähämme kiivetä aidan yli "taidegalleriaan", stadionin vieressä olevaan paikkaan jossa aidan takana näkyi upeita graffiteja. Ja kun yksi aita oli ylitetty, piti ylittää toinenkin -- päädyimme tyhjillään olevalle urheilustadionille, jossa saimme eturivin paikat. Puhuimme filosofiaa ja tuuli esiintyi meille.

Palasimme emäntiemme kotiin, jossa huomasimme heidän nukkuvan, joten hiippailimme saman tien takaisin ulos ja menimme etsimään supermarkettia kokataksemme heille illallista. Marketit eivät olleet auki, joten tyydyimme ostamaan illalliseksi kaikille halpaa pitsaa ja tekemään tomaateista salaatin. Pahaksi onneksi halpa turkkilaispitsa sekoitti kaikkien vatsat.

Keskiyön jälkeen emäntämme lähtivät juhlimaan ja niin teimme mekin, tosin valitsimme vähemmän trendikkään paikan, jossa oli G8-tukibileet. Olin juuri saanut tietää, että lauantain mielenosoituksessa oli loukkaantunut yli tuhat ihmistä; tunnelma oli juhlallinen, ei sen takia että väkivallalla olisi mitään oikeutusta, vaan sen takia että haistoimme sen muutoksen tuulen joka ravisti meitä kaikkia, ja sai jotkut riehumaankin -- meille riitti riehuminen tanssilattialla. Bileissä oli muutama tuhat ihmistä, ja oli mahtavaa ajatella, että kaikki nämä ihmiset puoltavat sitä samaa aatetta, jonka puolesta me olemme menossa osoittamaan mieltämme.

Yöunien jälkeen Stefano lähti liftaamaan Münsteriin liittyäkseen pikkuveljensä kanssa seuraani Rostockissa 6. päivä; minä jäin kirjoittamaan tätä.

Ja nyt on aika liftata Rostockiin.